Huurteisia puita

Kovat pakkaset ovat saaneet puihin hienon kuurakerroksen aikaan. Ihastelimme niitä eräänä aurinkoisena päivänä ollessamme autolla liikkeellä. Kotiin päästyämme ei auttanut muu kuin ottaa kamera ja lähteä metsästämään kauniita talvimaisemia. Puut meidän talon ympärillä ovat sen verran korkeita, ettei aurinko tähän aikaan vuodesta kauan pääse paistamaan meille asti. Joten täytyi lähteä ajelemaan vähän avarammalle paikalle.

Ja löytyihän niitä kauniita maisemia. Meinasi vain sormet jäätyä kameran kanssa touhutessa, joten välillä täytyi mennä autoon lämmittelemään.

Tyttö oli muutaman päivän sairaana, eikä ollut hoidossa. Se harmitti kovasti, sillä siellä on kivat kaverit ja paljon touhua. Onneksi tuli samanikäinen serkkutyttö viikonloppuna mummolaan käymään, niin saivat olla siellä yhdessä yökylässä. Heti alkoivat sellaiset leikit, ettei kunnolla malttanut edes hyvästellä. Hyvä onkin ettei tuota ongelmia jäädä mihinkään hoitoon tai kylään, vaan innokkaasti ja reippaasti jää aina touhuamaan.

Meillä vanhemmilla olikin sitten hyvä tilaisuus tehdä jotain kahdestaan. Niinpä otimme lumikengät ja lähdimme pariksi tunniksi metsään rämpimään. Aikamoisesta ryteiköstä niillä pääsi kulkemaan eikä lumestakaan ollut niin haittaa. Oli kiva pitkästä aikaa päästä yhdessä liikkumaan. Tallasimme lähimaastoon reitin, jota pitkin voisimme joskus käydä koko perheellä retkeilemässä.