Mustikkapiirakka hillotäytteellä

Pitkään aikaan en ole leiponut mitään makeaa eli hyvin on pitänyt  päätös vähentää makean syömistä. Nyt katselin että itsetehtyä omenahilloa on aika paljon, niin että voisin tehdä niistä omenapiirakan. Oma mummoni teki aivan huippuhyvää omenapiirakkaa ja samanlaista suunnittelin. Mutta sitten tuli toive, että tekisinkin mustikkapiirakkaa ja vielä pullataikinapohjaista. Tavallisesti teen toisentyyppisen pohjan, mutta voihan sitä kokeilla välillä muutakin.

Netistä löysin Kotilieden sivuilta mustikkapiirakkaohjeen, jota muokkailin omaan vuokaan sopivaksi. Alkuperäinen ohje oli tarkoitettu pellille tehtäväksi, enkä nyt niin isoa halunnut tehdä. Seuraavanlaisella ohjeella valmistin piirakan:

1,25 dl maitoa 

0,5 pussia kuivahiivaa

0,5 dl sokeria

0,5 tl suolaa

40-50 g voita

n. 3 dl vehnäjauhoja

Täytteeksi laitoin mustikkahilloa. Siis 2 dl mustikkahilloa, 1 rkl perunajauhoa ja n.0,5 tl vaniljasokeria

Lopputuloksena olikin hyvin maistuva ja jopa kehuja saava piirakka. Tyttö ei tavallisesti ole hirveän innokas syömään marjapiirakoita tai  paljon muutakaan makeaa leivonnaista, mutta tuota piirakkaa popsi tyytyväisenä. Ja kun piirakan päälle laitettiin vielä vaniljakastiketta, niin täytyy itsekkin myöntää että oli hyvää. Kannattaa syödä heti tuoreeltaan, silloin on parhaimmillaan. Varmaan teen joskus muulloinkin tuolla samalla ohjeella.

Tuli tuota makean herkuttelua lisääkin, sillä tyttö oli kutsuttu serkkunsa synttäreille. Ja siellähän oli taas vaikka minkälaista tarjottavaa kakun lisäksi. Onneksi on ollut lumitöitä ja hoitokoira lenkitettävänä, joten liikuntaa on tullut ehkä herkkujen edestä.

Pihabongausta ja koirankarvoja

Viikonloppuna BirdLife järjesti lintujen pihabongauksen. Niinpä mekin tytön kanssa katseltiin ikkunasta lintuja. Mutta kuten monesti ennekin, linnut tekivät katoamistempun juuri sinä bongausviikonloppuna. Kävihän niissä talipalloissa muutamia tali-, sini-, hömö- ja töyhtötiaisia ja tietenkin ne vakiokävijät eli närhet, mutta aika vähäinen oli osanotto. Ja eikös heti seuraavana päivänä pensaissa istuskellut esimerkiksi punatulkkuja ja muutenkin kuhina ja touhu kävi ruokintapaikalla, mutta eipä passannut viikonloppuna käydä. No mukavahan niitä oli katsella ja alkaa pikkuhiljaa tyttökin tunnistamaan jonkun lintulajin. 

Pitkästä aikaa meilläkin oli koirankarvoja lattialla, sillä tuttavien koira on muutamia päiviä hoidossa. Nyt on sitten taas pakottava syy käydä kunnon lenkillä, ja aamulla ensimmäiseksi sekä vielä illalla viimeiseksi käytävä pikku kävelyllä. Palautui taas mieleen ne koiranomistajan hyvät ja huonot puolet. 

Omaa koiraa ei ole puoleentoista vuoteen ollut, mutta ei ole unohtumaan päässyt. Tyttö etsii joskus taivaalta jonkun tietyn tähden, josta koiramme kuulema meitä katselee, koirien taivaasta. Ja siellä samassa kuuluu olevan myös kissojen taivas, jonne serkkutytön kissa on mennyt. Siellä on siis kissat ja koirat sulassa sovussa. Meidän koirahan osasi olla kissojen kanssa hyvä kaveri, ei suotta niitä hätyytellyt. Onhan meillä ollut puhetta uuden koiran ottamisesta, mutta kun on vähän tuota allergiaa perheessä, niin on ainakin toistaiseksi luovuttu ajatuksesta. Katsotaan sitten joskus myöhemmin asiaa uudestaan.

Huurteisia puita

Kovat pakkaset ovat saaneet puihin hienon kuurakerroksen aikaan. Ihastelimme niitä eräänä aurinkoisena päivänä ollessamme autolla liikkeellä. Kotiin päästyämme ei auttanut muu kuin ottaa kamera ja lähteä metsästämään kauniita talvimaisemia. Puut meidän talon ympärillä ovat sen verran korkeita, ettei aurinko tähän aikaan vuodesta kauan pääse paistamaan meille asti. Joten täytyi lähteä ajelemaan vähän avarammalle paikalle.

Ja löytyihän niitä kauniita maisemia. Meinasi vain sormet jäätyä kameran kanssa touhutessa, joten välillä täytyi mennä autoon lämmittelemään.

Tyttö oli muutaman päivän sairaana, eikä ollut hoidossa. Se harmitti kovasti, sillä siellä on kivat kaverit ja paljon touhua. Onneksi tuli samanikäinen serkkutyttö viikonloppuna mummolaan käymään, niin saivat olla siellä yhdessä yökylässä. Heti alkoivat sellaiset leikit, ettei kunnolla malttanut edes hyvästellä. Hyvä onkin ettei tuota ongelmia jäädä mihinkään hoitoon tai kylään, vaan innokkaasti ja reippaasti jää aina touhuamaan.

Meillä vanhemmilla olikin sitten hyvä tilaisuus tehdä jotain kahdestaan. Niinpä otimme lumikengät ja lähdimme pariksi tunniksi metsään rämpimään. Aikamoisesta ryteiköstä niillä pääsi kulkemaan eikä lumestakaan ollut niin haittaa. Oli kiva pitkästä aikaa päästä yhdessä liikkumaan. Tallasimme lähimaastoon reitin, jota pitkin voisimme joskus käydä koko perheellä retkeilemässä. 

Prinsessasmoothieta

Tyttö sai kesällä syntymäpäivälahjaksi prinsessakirjan, jossa on kaikenlaisia pieniä leipomisohjeita. Sitä selailee monesti ja toivoo, että tehdään jotakin prinsessaleipomuksia. Mutta usein puuttuu jokin tärkeä aine, eikä kaupat ole ihan lähellä. Niinpä tulee aina vain luvattua että tehdään joskus myöhemmin.

Nyt oli isä ihan varta vasten ostanut aineita smoothien tekoon. Tyttö paloitteli itse banaaneja vähän pienemmäksi, pakastimesta kaivettiin rasia mansikoita ja mustikoita ja nämä laitettiin maustamattoman jugurtin sekaan. Vielä hunajaa ja pellavarouhetta päälle ja sitten sekoitin pyörimään.

Siinähän olikin sitten välipala valmis. Maistui kuulema ihan oikealle prinsessasmoothielle, vaikka vähän kirjan ohjetta muokattiinkin.

Leipominen onkin sellainen touhu, johon ei tarvitse kaveria houkutella. Tyttö olisi kovasti tulossa joka kerta auttamaan. Ja niin kai se innostus säilyy kun antaa ainakin jotain pientä tehdä siinä mukana, vaikka olisikin helpompi tehdä ihan itse.

Äidin näköinen lumiukko

Tehtiin tytön kanssa uusi lumiukko pihamaalle, sillä entinen oli sulanut jo aikapäiviä sitten. Lumi oli todella märkää. Siitä oli helppo rakennella mitä vaan, joten tehtiin samalla lumihevonen ja -koira. Tavallisesti ollaan laitettu ukolle hattu päähän, mutta nyt ehdotin että tehdään sille risuista hiukset. Koivuista oli tippunut risuja hangelle ja niitä tökittiin yhdessä lumi-ukon päähän. Akkahan siitä lopulta tuli kun hiukset oli pitkät ja pörröiset. Lopputulosta ihastellessa tyttö hoksasi: "Sehän on ihan sinun näköinen, äiti!" Ja sitten sisälle isille kertomaan että tehtiin äidin näköinen lumiukko. Kieltämättä nämä minun luonnonkiharat hiukset törröttävät joskus varsinkin aamulla samallalailla taivasta kohti... Oli siis hyvin oivallettu.

Pihan reunalle on muodostunut jo aikamoinen lumikasa. Ihan tarkoituksessa olemme siihen yhteen paikkaan lumia työnnelty, jotta tytölle saisi siitä jonkinlainen pulkkamäen. Nyt sai märästä lumesta tampattua mäen kuntoon, ja pulkka sujahtikin äkkiä alas. Näytti olevan hauskaa vaikkei mäki nyt ihan hirveän suuri ole. Mutta käydään sitten välillä laskemassa isompia mäkiä kauempana. 

Leivotaan lämmintä leipää

Leipominen on jäänyt nyt todella vähäksi joulun jälkeen. Joululeipomuksiakin on vielä pakastimessa ja yritetty niitä vieraille syöttää. Itse ollaan jätetty makean syöminen ainakin toistaiseksi. Aikaisemmin tuli kahvin kanssa aina jotain naposteltua, jos ei muuta niin ainakin keksejä löytyi komerosta. Ja alkaahan se näkyä jossakin. Nyt tehtiin yhteinen päätös että pakastimesta ei oteta mitään sulamaan ja leivota ei ennenkuin on pakko vieraita varten. Ja aika hyvin on päätös pitänyt eikä enää tee mielikään herkkuja. Kun eivät ole näkyvissä, niin eivät ole mielessä.

Joskus on hankala keksiä mitä laittaisi välipalaksi. Jääkaapista löytyi nyt kulhosta aamupuuron tähteitä. Laitoin puuron kulhoon, sekoitin siihen lämmintä vettä, suolaa ja vehnäjauhoja, kuivahiivaa sekä lopuksi loraus öljyä. Annoin taikinan kohota ja taputin pellille. Ja niin oli tiedossa välipalaksi tuoretta leipää.

Käytin taikinaan tattaripuuroa ja tattari maistuikin leivässä aika kivalle. Meinasi koko leipä tulla samantien syödyksi, mutta jäi sentään muutama palanen lautaselle. 

Tattaripuuroa ja Ikean hyllyjä

Sunnuntaiaamuna keitimme tattaripuuroa. Maistoimme sitä ensimmäisen kerran Virossa ollessamme. Siellä tattaria käytetään paljon, joten pitihän sitä sitten itsekkin kokeilla. Tattari on aika voimakkaan makuista, joten kaikille se ei varmasti uppoa. Mutta meillä se maistuu tytöllekkin, joten toimme mukanamme jonkin verran tattaria, vaikka onhan sitä Suomessakin myytävänä. Tattarirouheet, maito ja vähän suolaa haudutuskattilaan, siinä hautuvat aikansa niin tulee pehmeää ja herkullista puuroa. Puuron päälle vielä itse tehtyä omenahilloa, niin on hyvää.

Viikonlopun saldona oli myös Ikeassa käynti. Tytön huoneeseen oli aikaisemmin jo hankittu Ikeasta kirjahylly tavaroille, mutta ei vielä silloin kaikki mahtuneet hyllyyn. Joten mukaan otettiin nyt pari hyllyä lisää. Joulupukki toi lahjaksi Lundby-nukketalon ja nyt on  sillekkin oma paikkansa.

"Nukkehyllykköön" laitettiin myös barbit ja nukenvaatteet laatikoihin piiloon. Tyttö piirteli lappusiin havainnollistavia kuvia siitä, mitä missäkin laatikossa on. Kyllähän tuostakin kuvasta ymmärtää että nukenvaatteita ja nukkeja on laatikossa.

Nukkekoti on vielä vailla oikeita huonekaluja ja asukkaita. Niitä hankitaan pikkuhiljaa. Aika hintavia ovat puiset huonekalut, joten etsitään niitä ajan kanssa. Tai voisihan niitä yrittää nikkaroida itsekkin. Luulen että meidän tytölle kelpaisi omatekoisetkin, jos ne vain näyttävät siltä miltä pitääkin.

Lumi painaa puita maata kohti. Meilläkin on kotitiellä kivan näköinen kaariholvi, jonka alitse saamme kulkea.

Lumen keskeltä

Lumenluontivälineet ovat olleet viimepäivinä kovalla käytöllä. Tyttö on huolehtinut siitä, että lumilinnaan ei ole kertynyt lunta liikaa. Eikä riitä että lattia on puhdistettu, vaan täytyy kuulema seinätkin aina pyyhkiä irtolumesta. Välillä touhuaa linnassaan lampun kanssa, jos ennättää hämärä tulla. Siinäpähän on ainakin tekemistä.

Potkukelkat ovat olleet myös ahkerassa käytössä. Viime talvena tyttö sai mummolasta ihan oman pikkupotkukelkan ja sillä suihkii nyt pitkin tietä. Välillä lähdetään yhdessä, aikuinen isolla kelkallaan ja lapsi omalla pienellään. Ja mukavaa on molemmilla.

Mummon vanha lipasto

Sain viimeinkin haettua vanhempieni varastosta oman mummoni vanhan lipaston. On näköjään maalattu aikanaan useaankin kertaan, joskus sinisellä, joskus valkealla. Sitä on joskus aloitettu entisöimään, mutta hiominen jäänyt vähän kesken. 

Tarkoitus oli, että kesällä jatkan hiomispuuhia ulkovarastossa ja laitan jonkun maalin lipaston pintaan. Mutta nyt kun tuota lipastoa on katsellut muutamia päiviä, se alkaa näyttää oikeastaan aika sympaattiselta tuollaisenaan. Näkee että se on vanha ja monenlaisia aikoja nähnyt. On tullut jo mietittyä sitäkin, että jospa jätänkin sen tuon näköiseksi. Olisi toisaalta sääli peittää tuo ajan henki tasaisen maalikerroksen alle.

Onneksi kevääseen on vielä aikaa, joten ennätän varmasti katsella ja miettiä, teenkö kunnostustyön loppuun vai jätänkö tekemättä.

Sähkökatkoksia

Maaseudulla asumiseen liittyy aina pienoinen jännitys siihen, tuleeko ennustetut myrskyt kohdalle vai kiertävätkö ne. Tänä aamuna jo lenkillä käydessä saattoi aavistaa että ongelmia on tulossa. Lumi oli painanut puita teiden yli, joten varmaan alkavat kohta sähkölinjatkin saada puita päälleen. Ja niinhän se päivä meni sähköjen välillä katkeillessa, tulivat hetkeksi takaisin ja taas meni poikki. Onneksi on leivinuuni. Sillä lämmiteltiin taloa ja siinä laitettiin ruokaa. Kahvit saatiin keitettyä jossakin sähköllisessä välissä.

Koska ei sisällä pystynyt tekemään mitään, oli touhuttava ulkona. Lumitöitä oli tietenkin, mutta siihen yhdistettiin tytön iloksi lumilinnan teko. Pihalta ja poluilta kolattiin lumi linnan seinien rakennusaineeksi. Yhdessä taputeltiin ja muotoiltiin sopiva linnake ja tyttö jo haaveili, että siihen täytyy saada jostakin matto lattialle. Kyllähän se matto voidaan sinne joku päivä etsiä, niin on oma lumikoti sisustettu.