Nukkekotiin kalusteet

Nyt saatiin viimeinkin nukkekotiin kalusteet tai ainakin yläkertaan. Löysin ihan yllättäen Halpa Hallista puisia nukkekodin huokaluja. Samassa hyllyssä oli alkuperäisiä Lundbyn kalusteita, mutta hintaa tuplasti enemmän eli ne saivat jäädä hyllyyn. Tyttö ei aina muista käsitellä leluja nätisti sekä välillä käy vähän huolettomampia kavereita leikkimässä, niin katsoin että nuo kalusteet ainakin kestävät vähän rajumpaakin leikkimistä.

Huonekaluja ei oltu käsitelty millään, joten päätettiin siis maalata itse. Alkuperäinen tarkoitus oli että tyttö kertoo toiveet väristä ja minä maalaan. Ei ihan niin mennyt. Sai tyttökin maalata, äiti vaivihkaa vähän viimeisteli jälkeä. Tytön nukkekotiinhan ne menivät ja hän niillä leikkii, joten kai se oli oikeus ja kohtuus että saa myös osallistua niiden maalaukseen.

Tuli pirteännäköinen sisustus talon yläkertaan. Vähän mietin maalausurakan alussa, tuleeko liian räikeitä mutta lopputulos oli meistä hyvä. Tuli aikamoinen värien sekamelska makuuhuoneeseen, mutta tytön mielestä piti olla juuri tuon värisiä.

Vielä kun alakertaan hankitaan samanlaiset huonekalut, on sisustus valmis. Kylpyhuone on vielä tyhjä ja keittiön kalusteet muovisia Sylvanian Families-juttuja, kun piti alkuun jotain sisältöä taloon saada. Sitten puuttuu vielä oikeat asukkaat. Tällä hetkellä talossa asustelee pikkueläimiä ja muita ötököitä, mitä tyttö sattuu sinne laittavan. Jospa ne nuketkin vielä tupsahtavat jostakin vastaan. 

Uunijuustoa ternimaidosta

Aikaa on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta, mutta kiirettä ja puuhaa on riittänyt. Tytöllä oli viikon ajan serkkupojat kaverina touhuamassa ja kyllä sitä tekemistä näytti olevan aamusta iltaan. Koti- ja kauppaleikit olivat suosittuja, sillä niitä pojat eivät kotonaan kuulema leiki. Leikkiastiat ja kassakone olivat siis jatkuvasti käytössä, mutta pikkuautot saivat olla aika rauhassa. Ihmeen hyvin malttoivat mennä illalla nukkumaan kun käskettiin, mutta olivat tietysti väsyneitäkin kun aamusta iltaan leikkivät.

Pienen lomankin olemme ennättäneet viettää pohjoisessa. Tyttö innostui hiihtämään ihan kunnolla, kun huomasi että pysyy pikkumäetkin jo hyvin pystyssä. Alkuun jännitti kovasti, mutta vähitellen rohkaistui ja lopulta mennä sivakoi lauleskellen eteenpäin. Jospa säilyisikin innostus hiihtämiseen ja liikkumiseen.

Muistin että sain kerran ternimaitoa, joka odotti yhä pakastimessa käyttöä. Lapsuudessa meillä oli kotona silloin tällöin uunijuustoa ternimaidosta tehtynä. Sitäpä ajattelin koettaa tehdä nyt itsekkin. Piti vähän haeskella reseptiä, sillä enhän minä enää muistanut miten se valmistetaan. 

Ja helppoahan uunijuusto on valmistaa. Voideltuun uunivuokaan laitetaan 1 litra ternimaitoa, siihen sekoitetaan pari teelusikallista suolaa. Uuni 175 asteeseen jossa paistetaan n. 45 minuuttia, kunnes pinta on saanut kauniin värin ja maito hyytynyt kunnolla. Uunijuuston voi tehdä tavallisestakin maidosta, kunhan lisää tarpeeksi kananmunia ja jotkut tekevät maitojauheestakin. Mutta se aito ja perinteinen tehdään ternimaidosta.

Voin kyllä sanoa, että oli edelleenkin hyvää. Maistuikin ihan samalle kuin lapsena äidin tekemä. Vähän varovaisesti toiset alkuun maistelivat paistosta, mutta varsinkin tyttö ihastui makuun. Hillon kanssa meni iso annos ja vielä toinenkin, sekä muistutteli että jätetäänhän hänelle vielä huomiseksikin vähän. Jotkut syövät tuota myös kanelin ja sokerin kanssa, mutta minusta se on parasta ihan tuollaisenaan. Pakko tehdä joskus uudestaankin.