Rakennellaan linnunpönttöjä

Työhuoneen ikkunasta näkyy suoraan puuhun, jossa riippui meidän ainoa linnunpönttö. Sen ympärillä alkoi olla jo aikamoinen hyörinä. Lopulta taisivat talitintit vallata sen omakseen. Tulipa sitten mieleen, että täytyy kai niitä pönttöjä tehdä enemmänkin, niin riittää muillekkin pesijöille oma mökki. Kun tyttö kuuli, mitä lähdetään rakentelemaan, hän katosi omaan huoneeseen. Kohta tuli takaisin jonkun piirustuksen kanssa. Siinähän oli tulevan linnunpöntön malli, joten paperia täytyi tietenkin pitää esillä ja muistaa katsoa aina välillä siitä ohjetta.

Saatiin kolme linnunpönttöä näin ensialkuun valmiiksi. Jäi lautaa jäljelle sen verran, että pari pönttöä vielä tulee, kunhan seuraava innostus iskee. Ne varsinaiset muuttolinnut kun ovat vielä tulematta, niin ei kai haittaa vaikka niille jää joku pönttö.

Sitten vain sopivia puita etsimään ja tikkaita pitkin kiipeilemään. Eikä tarvinnut kauan odotella, kun alkoi kaikkien pönttöjen oviaukolla käymään kurkistelijoita. Tikkakin kuulema oli yrittänyt nakutella aukkoa isommaksi tulevaa pesän ryöstöretkeä varten.

Seuraavana aamuna olikin maisema jo tälläinen. Talvi tuli takaisin joten saa linnunpönttöpuuhat ja muutkin kevättouhut olla jonkin aikaa rauhassa. Jospa se kevät tulisi pian takaisin.

Ruusuja virpomavitsoihin

Teimme palmusunnuntaiksi virpomavitsoja. Tällä kertaa ajattelin jättää ne tavanomaiset höyhenet käyttämättä, vaikka niitäkin löytyisi jos tyttö välttämättä olisi halunnut juuri niitä oksiinsa. Netistä löysin kivan askarteluvinkin erilaisista koristeista. Silkkipaperia laitettiin muutama kerros päällekkäin, leikattiin ympyräksi ja nitojalla yhteen. Yksi paperikerros kerrallaan rypisteltiin, kunnes lopputuloksena oli kaunis kukkanen. Nitojan niittiin pujoteltiin piipunkrassia, jolla oli helppo sitoa ruusu pajunoksaan kiinni. Rypistäminen onnistui tytöltäkin hyvin ja nättiä kukkia tuli.

Silkkipaperi loppui tietenkin kesken, joten täytyi keksiä jotain muuta. Kreppipaperia löytyi ja siitä vähän samalla tekniikalla rypisteltiin kukkasia. Tytön mielestä nuo vihreät kukat eivät olleet yhtään kauniita, mutta minusta ne kävi sinne sekaan antamaan lisää väriä.

Lopputulokseen olimme molemmat todella tyytyväisiä. Kyllä tuollaisia oksia voi hyvillä mielin jakaa virpomiskierroksella.

Nämä oksat oli varattu virpomiskierrokselle. Laitettiin toiseen maljakkoon kotiin jäävät oksat, ja niille tyttö ripusteli sitten pieniä munia ja kanoja yms. Ennättää varmaan lisätä oksille vielä kaikenlaista pääsiäiseen mennessä.

Kana-ananaspannukakkua iltapalaksi

Välillä tulee päiviä tai pikemminkin iltoja, jolloin kaipaa vähän vaihtelua iltapalaan. Pari päivää sitten piti keksiä jotakin suolaista leipomista, joten ei muuta kuin tutkimaan mitä jääkaapista ja pakastimesta löytyy. Ja sitten miettimään mitä niistä saa aikaan.

  

Lopputuloksena uuniin laitettiin piirakkavuoka, jossa oli kana-ananaspannukakku. Ohjeen sovelsin itse joskus kauan sitten Pirkka-lehdessä olleiden Bratwurstipannukakun ja vihannes-kinkkupiirakan ohjeita yhdistelemällä. Onnistumista en uskaltanut edes arvailla, ennenkuin muu perhe oli maistellut ja antanut oman arvionsa. Tyttö tuli kesken leikkien nuuskuttelemaan, kun oli kuulema niin hyvältä tuoksunut. Ja hyvin tämä pannukakku maistui kaikille, joten voi tehdä joskus uudestaankin. 

Tässä kana-ananaspannukakun ohje:

Pohja:

3 dl maitoa

3 dl vehnäjauhoa

0,5 tl suolaa

0,5 tl oreganoa

0,5 dl ruokaöljyä

3 kananmunaa

Täyte:

300 g maustamatonta broilerisuikaletta

1 prk ananaspaloja

1 sipuli

Mausteita: suolaa, basilikaa, paprikajauhetta, pippuria yms.

Maitoon sekoitettiin vehnäjauhot, suola ja oregano. Annetaan taikinan turvota sen aikaa kun tehdään täytettä. Paistinpannussa ruskistetaan broilerisuikaleet sekä sipuli ja laitoinpa ananaksenkin vähän myöhemmin sekaan. Sitten vain maustetaan oman maun ja mielen mukaan. Tämän jälkeen jatketaan taikinan tekoa eli lisätään kananmunat maito-jauhoseokseen sekä ruokaöljy. Lopuksi kaadetaan taikina piirakkavuokaan ja ripotellaan täytteet päälle. Paistetaan 200 asteessa n. 30 min.

Huomenna on tarkoitus tytön kanssa askarrella virpomisvitsojen kimpussa. Kerhossa olivat kylväneet ruohoa pilttipurkkiin, jonka olivat maalanneet ja askarrelleet tipuksi. Tulee varmasti ihan hieno, kunhan ruoho kunnolla kasvaa ja tuuheentuu. Kyllä niiden ensimmäisten ruohonkorsien nousemista odotettiinkin hartaasti. Ensimmäiset irtosivat juurineen mullasta, kun niitä piti ihastella ja kokeilla. Mutta onneksi siemeniä oli laitettu reilusti mullan alle piiloon.

Harmaapäätikka vierailulla

Keittiön pöydän ääressä istuessa tulee samalla katseltua lintujen touhuja ruokintapaikalla. Talipalloja saa kaupasta tuoda vähän väliä, kun tiaiset närhien ja käpytikkojen avustuksella niitä nokkivat. Eräänä päivänä joku oudon näköinen lintu kiinnitti huomiomme, mutta ei täysin varmaksi keritty sitä tunnistaa, ennekuin se säikähti jotakin ja katosi pois. Mutta pari päivää sitten lintu ilmaantui taas ruokailemaan, ja nyt ennätin kuvaamaankin sen ikkunan läpi. Ja tunnistimme lajin harmaapäätikaksi. Ei kovin yleinen lalji täällä, mutta ei niin harvinainenkaan että lintubongarit sen perässä juoksisivat. Mutta meistä oli kiva saada uusia lintututtavuuksia. Nyt vain odotamme, jäikö se tänne asustelemaan vai oliko ohikulkumatkalla.

Joskus aikaisemmin meillä oli auringonkukansiemeniä tarjolla, ja silloin oravat näyttivät kilpailevan siitä, kuka ennättää eniten siemeniä popsia. Tänä talvena ei ole muuta ollut kuin talipalloja, eikä oravia ole näkynyt syömässä. Mutta nyt yksi orava hoksasi, että kyllä nuo pallerotkin ovat hyviä ja taiteili oksilla niitä ahmien.

Vielä yksi uusi lintu saapui etsimään ruokaa, keltasirkku. Meille ne ilmestyvät aina vasta kevään tullessa, vaikka monessa paikassa ovatkin ihan yleisiä läpi talven. Sitten odotellaa mustarastasta ja vihervarpusia...

Pääsiäinenkin lähestyy. Tyttö kylvi useaan astiaan rairuohon siemeniä ja kävimme viemässä yhden niistä mummon ja ukin iloksi kasvamaan. Saivat ohjeeksi huolehtia ruohon kastelusta hyvin. Kävimme samalla mummon kanssa keräämässä pajunoksia, sillä tytön täytyy viedä huomiseksi niitä päiväkodille. Koristelevat niistä sitten virpomisvitsoja. Palmusunnuntaina käydään ainakin kummien luona ja mummolassa virpomassa, korikin on jo valmiina virpomispalkkioita varten.

Potkukelkkailua keväthangilla

Potkukelkka on saanut viime aikoina hangilla kyytiä. Tiet ovat joko liian jäisiä ja liukkaita, tai sitten jo sen verran sulia ettei niissä voi potkutella. Mutta yöpakkasten saavuttua takaisin, on pitkästä aikaa ollut todella hyvät hankiaiset. Kun aamusta lähtee liikkeelle, pystyy kulkemaan missä vain.

On otettu vähän evästä mukaan ja retkeilty kauempanakin. Kummasti tyttökin jaksaa pitempiä matkoja, kun välillä pysähdytään istuskelemaan pienelle evästauolle. Luonnossa liikkuessa on kiva katsella samalla miten kevät etenee ja kuulostella lintujen ääniä. Eräänä aamuna joutsenpari lensi talomme yli kovasti toitottaen. Täällä on kyllä lähes kaikki vielä jäässä tai lumen alla, mutta kai niillä jossakin on sulaa vesistöä tiedossa.

Luontoa seuraten, kevättä odotellen

Ilma on muuttunut selvästi keväisemmäksi. Aurinko ei nyt läheskään joka päivä täällä meillä ole näyttäytynyt, vaan pikemminkin vettä satanut. Mutta huomaa ainakin että lumihanget ovat alkaneet vajua. Kyllä lunta meidän pihamaalla on edelleenkin kunnon kinokset, mutta pikkuhiljaa ne madaltuvat.

Oravat ovat alkaneet juoksennella metsässä edestakaisin. Jokohan ne kohta pesää rakentelevat vai mitä lie touhuavat. Eräänä päivänä onnistuin kameralla pääsemään aika lähelle ja kuvankin nappaamaan. Kaksi tikkaa kisailee usein lintujen ruokintapaikan läheisyydessä. Kiipeilevät männyn runkoa peräkkäin edestakaisin ja lentelevät sinne tänne. Kevättä kai niidenkin touhuaminen tarkoittaa.

Tyttö on ennättänyt jo monta kertaa kysellä, milloin me aloitetaan kevättouhut. No ei nyt ihan heti pääse ainakaan kukkapenkkien kimppuun. On tyttö kuitenkin itse jo kaivellut hiekkalaatikosta lunta pois, jotta hiekka alkaisi sulaa ja saisi kantaa lelut siihen, Toivotaan siis lisää aurinkoisia ja lämpimiä päiviä.

Keppihevonen villasukista

Lupasin joskus tytölle, että tehdään keppihevonen ihan itse. Toihan joulupukki pari vuotta sitten lahjaksi yhden keppihevosen, mutta se ei ollut kovin kestävä. Pää on lähes irronnut rajuissa laukkakilpailuissa ja keppikin melkein poikki. Ei oltu tarkoitettu ihan niin koviin leikkeihin.

Mutta nyt haettiin keppi ihan metsästä saakka pari päivää aikaisemmin vähän kuivahtamaan. Ja sitten vanhat villasukat joutuivat uusiokäyttöön. Toinen sukka sullottiin vanua täyteen ja sidottiin vahvalla langalla keppiin kiinni. Toisesta sukasta leikattiin sukankärki irti, se halkaistiin kahtia ja ompelin reunat villalangalla. Niistä tuli hepalle korvat, jotka ompelin paikoilleen. 

Silmiä piti vähän etsiskellä, kun ei tarpeeksi isoja nappeja meinannut löytyä ompelulaatikosta. Ja villalangasta vielä harja. Näin aluksi ei tullut kuin "etuhiukset", kun tyttö ei malttanut millään odottaa sen aikaa, että hevoselle olisi tehty harjaa myös niskaan. Eli joskus myöhemmin ehkä heppa joutaa sen verran leikeistä, että saan viimeistellä sen. Ja täytyy kai ne suitsetkin tehdä jotenkin.

Nyt on tytöllä siis kaksi hevosta tallissa. Ovat kuulema äiti- ja lapsihevonen. Aloin jo suunnittelemaan että voisin kummitytöllekkin joskus tehdä ihan oman keppihevosen, kun tarvikkeita löytyy ja tekeminen oli helpompaa kuin luulin.