Hernekeitto leivinuunissa

Joululeivonnaisten teko on nyt aloitettu ja ensimmäinen erä piparkakkuja paistettu. Minun tehtävänä oli lähinnä taikinan kaulitseminen ja piparkakkujen paisto. Tyttö oli niin innokas painelemaan muotteja taikinalevyyn, että annoin hänen tehdä sen työn. Paraisten piparkakkuohjeella tein taikinan, mutta ei tämäkään ollut se ohje, jolla äiti teki piparit silloin kuin olin pieni. Ohje katosi jossakin välissä ja joka vuosi kokeilen yhä uusia ohjeita, mutta mikään ei tunnu oikealta. Vai maistuiko piparkakut vain silloin lapsena niin paljon paremmilta, ettei sitä makumuistoa mikään voi täyttää?

Tälläisessä talossa, jossa on sähkölämmitteiset patterit ja iso leivinuuni, on puu-uunin lämmittäminen talvella jokapäiväistä hommaa. Pienentää todella sähkölaskua. Tuon tiiliuunin rakennutimmekin heti muutettuamme ja purimme entisen huonokuntoisen uunin pois. Yritän niin usein kuin mahdollista hyödyntää uunin lämpöä ruuanlaitossa tai leipomisessa. Nyt meillä oli sitten hernekeitto leivinuunissa yön yli hautumassa.

Itse hernekeiton valmistus tapahtui suurinpiirtein kuten hernepussin kyljessä lukee. Herneet likoamaan, sitten ne huuhdotaan ja laitetaan pataan. Lisätään vettä niin että herneet peittyy, jauheliha tai kinkku yms. sekaan ja lisätään kokonaiset maustepippurit sekä suola. Kansi päälle ja pata uuniin. Kun illalla laittaa padan uuniin, se saa olla ihan rauhassa aamuun asti, kunhan uuni ei ole liian kuuma. Nytkin oli reilusti alle 100 astetta lämpöä ja hyvin riitti. Tulee aivan uskomattoman hyvän makuista näin hitaasti hauduttaen. Makua ei voi verratakkaan keittämällä tehtyyn hernekeittoon. Tuossa mummolta aikoinaan saadussa valurautaisessa padassa onkin tehty monet herkulliset ateriat.

Ja koska on puulämmitteinen uuni, tarvitaan myös puuvarasto. Vanha purettu heinälato sai uuden elämän meidän puuvarastona. Ovia ei tullut mukana, joten tein ne vanhoista purkulaudoista. Eivät ehkä näytä ihan ammattilaisen tekemiltä, mutta kyllä ne oven viran hyvin toimittavat.

Huomaa että syksy on ollut pitkään lämmin. Vihreä nurmi näkyy lumen alta. Koska me olimme koko syksyn poissa kotoa, jäi meidän pihanurmikkomme ihan liian pitkäksi. Olisi tarvinnut vielä ainakin yhden kerran leikata. Se tietää sitä, että keväällä nurmikon haravoiminen on  vähän hankalaa.

Kukkapenkeistä törröttää kuivaneita kukanvarsia. Alkuun katkoin ja keräsin ne syksyisin pois, mutta sitten luin jostakin että ne kannattaa jättää paikoilleen suojaamaan kukkien juuria talven ajaksi. Ja niin ne nyt ovat saaneet jäädä talveksi kukkapenkkiin ja keväällä siivoan ne pois.