Kävin pitkästä aikaa tekemässä kierroksen lähikaupungin kirpputoreilla. Käyn silloin tällöin tarkastamassa tilanteen ja tarjonnan, mutta syksyn ulkomaanreissun takia oli nyt pitempi aika viime käynnistä. Hakusessa oli tytölle luistimia ja vaatteita, mutta ei oikein löytynyt mitään sopivaa. Kyselin samalla myyntipöytien hintoja, sillä pitäisi viimeinkin tyhjentää komerot tytön pienistä vaatteista ja leluista. Erityisesti erään kirpparin täyspalvelu houkutteli, jolloin he hinnoittelevat ja laittavat tavarat myyntiin, vaikka ottavatkin sitten puolet myyntihinnasta itselleen. Ei siis rikastumaan pääse, mutta olisi vaivatonta ja pääsisi ehkä tavarasta eroon. Mietitään vielä.
Lunta on tullut lisää ja lisää ja lumitöitä riittää. Onneksi naapuri käy tien puhdistamassa traktorilla ja samalla puhdistaa pihamaata jonkin verran, mutta vielä jää aluetta ja polkuja työnnettäväksi kolan kanssa. Sillä oma oikopolku täytyy olla varastolle, halkoliiterille, ulkosaunalle, nuotiopaikalle ja tietenkin tytön omalle keinulle. Tyttö yritti alkuun itse pitää keinupolkua auki omalla pikku lumikolallaan, mutta nyt se on jo jäänyt vanhempien tehtäväksi.
Tuore lumi paljastaa sen, että jänöjussi käy hyppelemässä meidänkin pihalla öisin. Silloin kun meillä vielä oli koira talossa, ei jäniksen jälkiä näkynyt koskaan. Ja varsinkin oravat saivat kyytiä jos uskalsivat tulla lintujen ruokapaikalle siemeniä hakemaan. Mutta nyt kun ollaan puolitoista vuotta oltu ilman koiraa, alkavat metsän eläimet tulla rohkeammin lähelle.
