Hetken oli jo niin kesäisen tuntuinen ja lämpöinen ilma, että saimme vähän koetella avovarpain nurmea. Kylmähän se maa vielä on, mutta auringon paisteessa oli kiva edes vähän fiilistellä. Tytöllä alkoi jokakeväinen ötökkäkammo. Kaikenlaiset surisevat pörriäiset aiheuttavat kauhean huudon ja karkuun juoksemisen. Ja yöllä näki jo painajaisiakin ampiaisista. Joskus aikaisempina vuosina laitettiin hänelle kuulosuojaimet päähän ulos mennessä, niin sai rauhassa leikkiä. Ei kuulunut surinat, joten ei tarvinnut pelätä. Kyllä se pahin kammo siitä lievenee kun kesä etenee ja ötökät lisääntyvät, se on sitä siedätyshoitoa.
Kukkapenkeissä vihertää jo mukavasti ja uusia kukkiakin ilmestyy lisää. Joka päivä täytyy tehdä kierros ja tarkastella, mitä uutta löytyy mistäkin.
Meidän joka vuotinen ystävämme käki saapui, joten kesä on siis tulossa. Mitenkähän se jaksaakin kukkua yötä päivää ja uskomattoman kovalla äänellä? Yleensä kukkumista kuuluu kesäkuun loppuun asti ja sitten hiljenee.
Kauniit ilmat oli ja meni, ja nyt malttaa taas keskittyä puuhommiin. Liiteriin täytyi saada tilaa uusille puille, joten entiset puut täytyi latoa siististi toiseen reunaan. Olihan siinä urakka, mutta nyt on kiva katsella puupinoja. Sitten vain uudet halot katon alle suojaan. Meiltä ei ainakaan puut lopu ihan heti ja vieläkin olisi metsässä kaadettavia puita odottamassa.
